YLE Mikaeli; http://www.yle.fi/mikaeli/arkisto/arvot/kuntaliitto/harjula.htm
Suurinta valtaa on valmisteluvalta
Isommissa asioissa valmistelun pitäisi olla monipuolista ja valtuutetuille pitäisi valmistella vaihtoehtoja, miettii Kuntaliiton johtava lakimies Heikki Harjula kunnallisen päätöksenteon asetelmia. Hänestä luottamushenkilöt jäävät puun ja kuoren väliin, jos viranhaltijat ovat valmistelleet vain yhden vaihtoehdon. Luottamusmiesten pitäisikin pitää huolta, että vaihtoehtoja valmistellaan, tarvittaessa he voivat palauttaa asian valmisteltavaksi uudelleen ja antaa valmisteluohjeita. Jos näin ei toimita, valta on silloin jäänyt pitkälti valmistelijoille, Harjula muistuttaa uusia valtuutettuja.
Jokaisella on päävastuu oman esteellisyyden huomioimisesta
Kuntaliiton lakiyksikässä riittää säpinää uuden valtuustokauden alussa, kun uusia kunnanvaltuutettuja koulutetaan tehtäviin. Kymmenisen vuotta voimassa ollutta kuntalakia keskeisesti laatimassa ollut Harjula on huomannut, että valtuutetut soittelevat eniten ja lähettävät sähköpostia menettelytapakysymyksiin liittyvistä asioista. Etenkin esteellisyys ja vaalikelpoisuus kiinnostavat. Harjula muistuttaa, että jokaisella luottamushenkilöllä ja viranhaltijalla on itsellään päävastuu oman esteellisyytensä huomioon ottamisessa. Raja kannattaa pitää matalana, jos on vähänkin mahdollista, että puolueettomuus vaarantuu, hän suosittelee.
Valtuustolla on keskeinen rooli suomalaisessa kunnallishallinnossa. Valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista, hallinnon järjestämisestä, hyväksyy talousarvion, maksut, kunnan liikelaitosten tavoitteet, päättää vakuuksien antamisesta, luottamusmiesten taloudellisista etuuksista, valitsee tilintarkastajat sekä päättää muista valtuuston päätettäväksi säädetyistä asioista. Valtuutettujen pääoikeus on osallistua valtuuston kokouksiin ja ottaa siellä osaa asioiden käsittelyyn. Toki kussakin kunnassa on omanlaisensa päätöksentekokulttuuri. Valtuuston kokousten lisäksi vaikuttaa voi vaikkapa omassa valtuustoryhmässään tai valtuustoseminaareissa.
Nykyään annetaan herkästi tietoja jo valmisteluvaiheessa
Se kuitenkin jää valtuutetun omalle kontolle, kuinka aktiivinen tai passiivinen hän lopultakin on. Harjula muistuttaa, että aktiivinen valtuutettu voi perehtyä asioihin jo niiden alkumetreiltä saakka. Nykyisen julkisuuslain mukaan asioista on annettava jo valmisteluvaiheessa tietoja. Salassa pidettävät asiat puolestaan ovat salaisia alusta loppuun saakka. Tällaiset asiat liittyvät usein yrityksiin tai ihmisten yksityisyyteen. Harjula muistuttaakin, että valmisteluvaiheessa olevat muut asiat eivät ole salassa pidettäviä, vaikka niitä ei vielä olisi käsiteltykään.
Suljettujen kokousten keskustelujen kertominen ei ole vakava asia
Koska sitten olisi ns. oikea aika laajemmalle kansalaiskeskustelulle? Harjulan mielestä kansalaiskeskustelu kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain, jos sitä halutaan käyttää hyödyksi. Mitä varhemmin, sitä parempi. Vaikka valmisteltavat asiat yleensä ovatkin julkisia, lautakunnissa ja kunnanhallituksen kokouksissa käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia. Harjula muistuttaa, että oikeudellisesti on kuitenkin lähdetty siitä, ettei tällaisten keskustelujen kertomisesta ulkopuolisille kuitenkaan voi seurata kuin vähän moitetta.
Esteellisyys koskee myäs asioiden valmistelua
Pienissä kunnissa piirit ovat pienet. Miten rivivaltuutettu sitten voi toimia, jos epäilee toisen valtuutetun tai virkamiehen tavoittelevan omaa etuaan? Harjula muistuttaa, että esteellisyyssäännöillä pyritään karsimaan näitä tilanteita. Jos on esteellinen jossakin asiassa, hänen ei pitäisi voida olla mukana asian käsittelyssä ollenkaan, ei edes sen valmistelussa. Esteellisyys koskee siis myös asian valmistelua, eikä ensimmäinenkään versio saisi olla esteellisen henkilön tekemä.
Jos otto-oikeutta käytettäisiin usein, tulisi kumma kuva kunnan päätöksenteosta
Viranhaltijat tekevät merkittävän osan kunnallisista päätöksistä osana viranhoitoaan. Nämä päätäkset tulevat toki tiedoksi kunnanhallitukselle, mutta usein niiden valitusaika on silloin jo ohi. Harjula muistuttaa, että lautakunnilla ja kunnanhallituksella on jo pitkään ollut ns. otto-oikeus eli ne voivat ottaa aiemmin viranhaltijoiden tekemiä päätöksiä uudelleen käsittelyyn. Näin kuitenkin tapahtuu harvoin. Harjula muistuttaa, että luottamushenkilän kannattaa pitää tuntosarvet ylhäällä ja olla aktiivinen.
Jos valmistellaan vain yksi vaihtoehto, valta jää valmistelijoille
Valtuutettujen kannattaisi olla tarkkana asioiden valmisteluvaiheessa. Harjula muistuttaa vanhasta kliseestä, että suurinta valtaa on valmisteluvalta. Päätöksen kannalta on hänestä äärimmäisen keskeistä, miten asia valmistellaan. Hän toivookin, että kunnallishallinnossa mietittäisiin uudelleen valmistelua. Isommissa asioissa valmistelun pitäisi olla monipuolista ja vaihtoehtoja pitäisi olla useita. Muuten valtuutetut jäävät puun ja kuoren väliin, eikä päätöksentekovaiheessa ole mahdollista muuttaa suuntaa. Valtuutettujen kannattaisikin muistaa, että heillä on tällaisissa tilanteissa mahdollisuus palauttaa asia valmisteltavaksi uudelleen. Heidän on tehtävä tiettäväksi, että valmistelussa valittuja suuntaviivoja ei hyväksytä ja antaa valmisteluohjeita, miten asia pitää valmistella. Harjula on kuitenkin huomannut, että palautuspäätöksiä ei tehdä paljoa ja silloin valta on jäänyt pitkälti valmistelijoille.
Valtuuston ei ole helppoa ottaa valtaa takaisin
Miten sitten valtuutetut voisivat ottaa vallan takaisin itselleen? Harjulankin mielestä asia on helpommin sanottu kuin tehty. Lain näkökulmasta valta on valtuustolla, joka luopuu siitä siirtämällä tehtäviään. Kunnassa toimivallan siirtäminen alaspäin tapahtuu aina valtuuston päätöksellä. Ja valta yleensä pysyy siellä, mihin se on siirretty.
Valtuutetulla on kova työ selvittää, mitä ylätason strategioihin liittyy
Kuntatalouden kriisi on asia, millä perustellaan kunnissa muun muassa irtisanomisia ja palvelurakenteiden heikentämistä. Harjula on huomannut, että valtuustoista on tullut strategioiden vetäjiä, jolloin yksittäisellä valtuutetulla on kova työ selvittää, mistä asioissa perimmiltään on kysymys ja hän voi kokea omat vaikutusmahdollisuutensa pieniksi.
Koska kunnallisdemokratiassa enemmistöllä on lopullinen päätäsvalta, valtuutetun kannattaa yrittää vaikuttaa niin, että olisi mielipiteineen enemmistössä. Siihen taas tarvitaan yhteistyötaitoja. Yksittäisen rivivaltuutetun mahdollisuudet vaikuttaa ovatkin pitkälti sidottuja siihen, kuinka tiiviisti hän pystyy tekemään yhteistyötä. Harjula kehottaakin uusia valtuutettuja suhtautumaan nöyrästi omaan tehtäväänsä, etsimään oikeita toimintamalleja ja tekemään yhteistyötä muiden luottamusmiesten kanssa.
lähde; YLE Mikaeli'n artikkeli http://www.yle.fi/mikaeli/arkisto/arvot/kuntaliitto/harjula.htm