Halmeniemen vapaan kyläkoulun pedagogiikka - 'juurikkala-pedagogiikka'
Halmeniemen vapaassa kyläkoulussa harjoitettava pedagogiikka, koulun opetustapa, poikkeaa monessa suhteessa tavallisesta suomalaisissa peruskouluissa harjoitettavasta 'katederiopetuksesta'. Kuitenkaan ko. pedagogiikka ei vastaa mitään yhtä tiettyä kansainvälisesti tunnustettua vaihtoehtoista pedagogiikkaa kuten summerhill-, freinet- tai montessoripedagogiikka, vaikka sisältääkin piirteitä näistä kaikista. Ideologia perustuu tiukasti konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, ja on sen yhdenlainen käytännön sovellus.
Juurikkala-pedagogiikka on tulosta rehtori Juha Juurikkalan ja hänen työtovereidensa pitkäjänteisestä työnsä kehittämisestä Vantaan Ilolan koulussa. Juurikkala itse sanoo, ettei pedagogiikka sisällä mitään uutta, ja että jokaisella suomalaisen luokanopettajakoulutuksen saaneella opettajalla on hallussaan työkalut tällaiseen työskentelyyn. Opettajalta vaaditaan vain uskallusta ja motivaatiota tehdä asioita totutusta poikkeavalla tavalla. Halua luottaa lapseen ja arvostaa lapsen luontaista halua oppia uutta.
Juurikkala-pedagogiikasta tekee ainutlaatuisen ja merkittävän kaksi asiaa: ensinnäkin vuosiluokkiin sitomaton eli yhdysluokkaopetus ja toisaalta opetuksen oppilaslähtöisyys. Samassa luokassa voi siis olla 6 - 12 -vuotiaita oppilaita ja kukin heistä opiskelee oman henkilökohtaisen oppimissuunnitelmansa mukaisesti.
Tässä opetusmenetelmässä, 'juurikkala-pedagogiikassa', kuten sitä tässä tekstissä on nimitetty, on monia piirteitä, jotka ovat yhteisiä kansainvälisesti tunnustetuille vaihtoehtoisille opetusmenetelmille. Seuraavassa luetellaan näitä yhtymäkohtia:
-
Summerhill-pedagogiikka:
-
oppilaan annetaan itse määrätä työskentelynsä ajankohdista ja nopeudesta
-
oppilas saa keskittyä haluaminaan aikoina haluamiinsa aineisiin
-
työnsä tehtyään oppilas saa viettää koulussa aikaansa itse haluamillaan tavoilla, kunhan ei häiritse muiden opiskelua
-
kouluyhteisön kesken vallitsee demokratia, koulu on oppilaiden ja henkilökunnan yhteinen työpaikka, jonka säännöt ja toimintatavat sovitaan yhdessä yhteisissä kokouksissa
-
koulussa on kaksi yleistä sääntöä: 1)jokaisen tulee tehdä omat työnsä ja 2)muiden työskentelyä ei saa häiritä. Ristiriitatilanteet hoidetaan neuvottelemalla ja keskustelemalla.
-
Freinet-pedagogiikka:
-
luopuminen oppiainekohtaisesta tuntijaosta ja opiskelun väkinäisestä rytmittämisestä 45min. työskentelyihin ja 15min. taukoihin
-
opiskelun toteuttaminen oppilaskohtaisesti sovittuina urakoina, joiden valmistumista määräaikaan mennessä opettaja seuraa
-
oppilaiden ohjaaminen itsenäiseen opiskeluun, tiedonhakuun ja yhteistyöhön keskenään
-
näkemys, jonka mukaan lasten oppimiselle on edullista toimia ryhmissä, joissa on eri-ikäisiä lapsia
-
Montessori-pedagogiikka:
-
oppilaan omien taipumusten ja kiinnostusten tukeminen ja hyödyntäminen opetuksessa
-
oppilaan itseohjautuvuuden tukeminen - siihen luottaminen, että oppilas löytää omien taipumustensa mukaisesti oman tapansa oppia itselleen tärkeitä asioita
-
toimiminen yhdysluokissa, joissa on eri ikäisiä lapsia
-
Myös mm. Jenan yliopiston tutkimus- ja kokeilukoulussa kaikki luokat olivat yhdysluokkia.
Edellä kuvatuista yhtymäkohdista huolimatta 'juurikkala-pedagogiikka' soveltuu toteutettavaksi suomalaisessa peruskoulujärjestelmässä. Tässä opetustavassa pidetään tarkasti ja yksilöllisesti huoli siitä, ettei yksikään oppilas 'jää jälkeen' tai 'putoa kärryiltä'. Opettaja seuraa jokaisen oppilaansa työskentelyä päivittäin oppitunneilla jonka lisäksi viikottain on kunkin oppilaan kanssa tavoitteiden tarkistamis- ja uusien tavoitteiden asettamispalaveri. Opettajalta vaaditaan herkkyyttä havaita, milloin jonkun oppilaan työskentely kärsii ja mistä syystä se kärsii. Mikäli syy on oppimisen ongelmissa, opettaja lisää henkilökohtaista panostaan kyseiseen oppilaaseen välittömästi. Mikäli häiriö taas tulee ulkopuolelta, opettaja huolehtii siitä, että työrauha on kunkin oppilaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti riittävä. Tässä kyläkoulun fyysiset puitteet useine opetustiloineen antavat erinomaiset mahdollisuudet eriyttää ja yhdistää oppilaita kulloistenkin tarpeiden mukaan.
Opettajan havainnointiherkkyyden ja aktiivisen läsnä- ja saatavillaolon lisäksi merkittävä vaatimus on koulun opetussuunnitelman riittävä hahmottaminen. Opettajan on koko ajan kyettävä hahmottamaan kunkin oppilaan oppimis-urakoiden laajuus ja etenevyys suhteessa opetussuunnitelman vaatimuksiin. Oppilaat saavat toki niin halutessaan edetä opinnoissaan opetussuunnitelman vaatimuksia ripeämmin, mutta jokaisen oppilaan tulee kuitenkin suoriutua ainakin opetussuunnitelman minimivaatimuksista, jotta oppilaalle voidaan antaa todistus opintojen suorittamisesta. 'Juurikkala-pedagogiikan' mukaisessa opiskelussa opetussuunnitelma ei siis ole pelkkä byrokraattinen paperi vaan opettajan päivittäinen työväline, jonka avulla hän ohjaa ja tukee oppilaitaan näiden työssä ja tarvittaessa hankkii erityisopettajan tai muun erityistyöntekijän konsultaatioapua.